Analysoi vähemmän, mokaa nopeammin

Tässä oppitunti, jonka sisäistämiseen meni itseltäni todella kauan: mitä nopeammin mokailee, sitä nopeammin saa virheistään oppia.

Tarkoittaa siis sitä, että pitää tehdä virheitä ja vähän sassiin sittenkin. Pyrkiä mokaamaan vauhdikkaammin, näyttävämmin ja haavoittuvammin. Vähemmälle kannattaa jättää turhantärkeä analysointi, menneiden mikromanageeraus ja tulevaisuuden hinkkaaminen. On nojattava kohti tulevaa, mutta elettävä tätä hetkeä.

Miksi mokailu on niin vaikeaa?

Haemme luontaisesti turvallisuutta ja tuttuuden tunnetta. Onkin siis vallan ymmärrettävää, että virheiden tekeminen hävettää: onhan se ennalta tuntemattomaan heittäytymistä.  Erityisen yleistä on varovaisuus uuden edessä. Häpeästä muovattu käsijarru ja ”emmää kehtaa”-uskomus ovat hemmetin tiukassa. Ne saavat bisneksen kehittämiselle välttämättömän leikillisyyden ja ilon katoamaan huoneesta. Uutta ei synny, kaavat kangistavat ja sisu jää kaulaan.

Mokailu ratkoo ongelmia ja kutsuu palautetta luokse

Mokailuun tarvitaan sallivaa ympäristöä. Happea kokeilla, virtaa virittää ja rohkeutta testailla. Tällaisen virheitä juhlivan ilmapiirin tietoinen rakentaminen saattaa olla tärkein valinta, jonka organisaationa teette. Mokailun helpottaminen ja siitä ammentaminen on nimittäin polttoainetta ongelmanratkaisulle ja luovalle ajattelulle.

Arjessa virheiden tekeminen on keino kutsua palautetta luokse. Mikään teoriatasolla järkeilty palautteenkaltainen keskustelu ei ole niin arvokasta kuin data oikeista kokeiluista ja kommentit asiakaskentästä. Virheiden tekemisen voima perustuu siihen, että kompastelu tapahtuu eteenpäin. Et voi mokata taaksepäin.

Lopuksi

Niinhän se toki on, että kehittyäkseen on välttämätöntä myös analysoida syvästi. Mennyttä, nykyistä ja sitä, mikä on toistaiseksi totta vain kuvitelmissamme. Sitäkin teemme, toki. Yhteistä tälle kaikelle on, että tärkeimmät teot nojautuvat aina vain yhteen suuntaan. Eteenpäin.

Iloa,

-Sanna